Yleistä lääketieteen opiskelusta Suomessa

Suomessa ainoa tie lääketieteen opintoihin on noin kuusivuotisten lääketieteen lisensiaatin tutkintoon tähtäävien opintojen suorittaminen. Täysien ammatinharjoittamisoikeuksien saamiseen vaaditaan tosin vielä nk. eurolääkärivaiheen eli perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen suorittaminen, mutta tämä ei ole pakollista.

Suomalainen lääketieteen opiskelija on käytännön potilastyöhön orientoitunut. Syynä tähän lienee viime vuosina voimakkaasti kehitetty käytännön opetus terveyskeskusharjoitteluineen, sekä maailmanmittakaavassakin ainutlaatuisen laajat mahdollisuudet työskennellä lääkärin tehtävissä jo opiskeluaikana. Vaikka 1.6.2008 voimaan tuleva asetusmuutos rajaakin aiempaa enemmän kandidaattien työskentelyä, voidaan suomalaisten kandien työoikeuksia pitää laajoina esimerkiksi Keski-Eurooppalaisiin kollegoihinsa nähden. Monissa maissa eivät opiskelijat saa lainkaan työskennellä lääkärin sijaisena.

LL-koulutuksen pituus vaihtelee Suomessa 5,5 vuodesta noin kuuteen vuoteen. Lähes kaikki opiskelijat valmistuvat tavoiteajassa, ja opintojen keskeyttäminen on hyvin harvinaista. Opinnot ovat erittäin koulumaisia: opiskelija saa valmiin lukujärjestyksen käteensä, ja pakollisten opintokokonaisuuksien/kurssien suoritusjärjestys on usein tarkasti määrätty. Vaikka tarkasti säädelty järjestelmä vähentääkin akateemista vapautta, tukee koulumaisuus toisaalta tehokasta etenemistä ja mahdollistaa ns. vuosikurssijärjestelmän, jossa opiskelija viettää koko opiskeluaikansa tietyn samaan aikaan aloittaneen opiskelijajoukon, eli "oman vuosikurssinsa" kanssa. Kurssihenki on usein todella läheinen ja tarjoaa hyvää kollegiaalista tukea lääketieteen opiskelun myllerryksessä.

Lähes kaikilla suomalaisilla lääkiksillä on ns. hajautettua opetusta, eli opiskelijat viettävät osan opiskeluajastaan varsinaisen yliopistopaikkakunnan ulkopuolella. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tutustua tavallisiin tauteihin yliopistosairaalaa "tavallisemmissa" terveydenhuollon toimipisteissä, ja toimii myös erinomaisena tapana katsastella mahdollisia tulevia työpaikkoja. Lisäksi useimmat opiskelijat kesätyöskentelevät kliinisen vaiheen loppupuolella oman lääkispaikkakunnan ulkopuolella. Vaihtelu virkistää!  

Miksi juuri Turkuun opiskelemaan lääketiedettä tai hammaslääketiedettä?

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) teki 2006 laajan vertailevan kyselytutkimuksen opiskelijoiden viihtyvyydestä omassa yliopistossaan ja opiskelukaupungissaan. Turun yliopisto sijoittui vertailussa kategoriaan ”hyvät opiskeluympäristöt” ja Turku paikkakuntana sijoittui Oulun ja Lappeenrannan kanssa kärkisijoille.

Turku on kaunis, perinteikäs yliopistokaupunki. Yliopisto sijaitsee historiallisessa suurtorimiljöössä, mutta tilat ovat silti modernit ja uutta rakennetaan jatkuvasti. Lääketieteen opetukseen käytettävät rakennukset ovat kohtuullisella etäisyydellä toisistaan ja TYS:n eli Ylioppilaskyläsäätiön asunnoista. Turkulainen lääketieteen ja bioalojen tutkimus on huipputasoa (muun muassa Pentti Huovinen, Sirpa Jalkanen, ja Pirkko Härkönenkin kuuluvat Turun valtteihin), opiskelijat ovat tervetulleita mukaan tutkimusryhmiin ja yhteydet muihin suomalaisiin yliopistoihin ja ulkomaille toimivat.

Hakijat tiedustelevat usein erilaisilla verkkofoorumeille, miksi valita juuri tietty lääkispaikkakunta. Usein perusteena käytetään vain pisteraja-eroja, mutta tätä enemmän ajatusta kannattaisi uhrata sille, millaisessa opiskelupaikassa haluaa todella viettää 6 vuotta eli kokonaisen elämänvaiheen.

Turun lääkiksestä ei tapahdu merkittävää ”aivovuotoa” muille lääkispaikkakunnille. Pikemminkin halukkaita Turkuun siirtyjiä olisi enemmän, kuin vastavaihtajia löytyy.

Mikä Turun lääkiksessä toimii?
- Opetus seuraa aikaansa, muttei nojaa yksipuolisesti mihinkään pedagogiseen suuntaukseen, vaan oppiaineet valitsevat itse sopivimman opetustavan materiaalilleen. PBL:lää eli problem-based learningia käytetään joillakin prekliinisillä opintokokonaisuuksilla, kun taas toiset ovat luentopohjaisempia. Kliininen opintovaihe jo sinänsä on luonteeltaan hyvin potilas- eli tavallaan ongelmalähtöinen.
- Opiskelijoiden kädenjälki näkyy opetuksen suunnittelussa: välit oppiaineisiin ovat hyvät, opiskelijat todella edustavat ainejärjestöään eri hallinnon toimielimissä muinakin kuin paperinukkeina ja opinto-ohjaajinakin toimii opiskelijoita.
- Tietyt opintokokonaisuudet keräävät joka vuosi huippuarvosanat ja pärjäisivät varmasti kansainvälisessäkin vertailussa, esimerkkeinä mm. Korva-, nenä- ja kurkkutaudit, Naistentaudit ja synnytysoppi.
- Ketään ei jätetä yksin: ilmiömäisen vireä ja laaja opiskelijatuutoritoiminta opettaa pikkufetukset tavoille heti lääkiksen ensi hetkistä asti, opettajatuutorointi on pakollista kaikille ja opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet pyritään huomioimaan tarvittaessa laatimalla henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) tueksi opintojen etenemissuunnitelmia.
- Amanuenssuureja on tarjolla merkittävän laajasta oppiainevalikoimasta, ja niitä voi suorittaa myös lukukausien aikana. Terveyskeskusamanuenssuurien kehittämisen eteen on tehty paljon työtä opiskelijoiden ja yleislääketieteen välillä ja niiden suorittaminen onkin hyvin suosittua erityisesti 3. opintovuoden jälkeen.
- Yleislääketieteen käytännön opetus on mallillaan: Turku rakennutti muun muassa Suomen ensimmäiset opetusterveyskeskukset.
- Opetus ei ole liian yliopistosairaalakeskeistä, vaan hajautus mm. Satakuntaan tarkoittaa laajempaa potilasmateriaalia ja kohtuullisia ryhmäkokoja.
- Suomen laajin valinnaisopintojen tarjonta takaa, ettei kukaan pääse suorittamaan täsmälleen samanlaista lääkistä kuin kaverit.

Opetusohjelma Turun lääkiksessä

1. vuosi
Syksyn käynnistää ”Lääkäriksi kasvaminen” –opintokokonaisuuden johdantokurssi, jota seuraavat kemian, lääketieteellisen englannin ja laboratorioturvallisuuden peruskurssit. Varsinainen lääketieteen opetus alkaa anatomian alkeilla, eli ”Tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta” –opintokokonaisuudella. Sen jälkeen orastavat medisiinarit pääsevät tutustumaan ”Solun rakenne ja toiminta” –kokonaisuuden myötä genetiikan, solubiologian ja histologian (kudosoppi) myötä terveen ihmisen mikroskooppisiin rakenteisiin. Opetustapoina ovat demot, harjoitustyöt ja luennot. Koko alkusyksyn kuvassa mukana häärivät myös innokkaat ja avuliaat opiskelijatuutorit.

Kevätlukukausi alkaa ”Elimistön biokemiallinen toiminta ja säätely” –opintokokonaisuudella, jonka luentojen ja harjoitustöiden myötä ihmisruumiin hienorakenteen viimeisetkin palaset alkavat loksahtaa paikoilleen, ja hieman tutustutaan jo esimerkiksi laskimoverinäytteen ottoon ja tautiprosessien biokemiallisiin taustoihin. Tämän jälkeen alkaa koko loppukevään kestävä ”Sisäelimistön rakenne ja toiminta”, joka jakaantuu kahteen osaan: Verenkierto, hengitys ja nestetasapaino tutustuttaa highlightluentojen, harjoitustöiden ja PBL-istuntojen kautta em. Alueiden anatomiaan ja fysiologiaan. Vapun jälkeen ykkösvuosikurssilaiset puurtavat vielä läpi ”Ruuansulatuselimistön ja umpirauhasen rakenne ja toiminta” –jakson jonka opetusmuotoina ovat luennot ja harjoitustyöt. Koko 1. vuoden ajan on käynnissä myös juonneopetus, jonka aikana opiskelijat seuraavat parittain terveyskeskuslääkärin työtä.

2. vuosi
Syksy alkaa ”Hermoston rakenne ja toiminta” –kokonaisuudella, joka ensimmäisen vuoden kevään kurssien tavoin integroi eli yhdistelee anatomiaa, fysiologiaa ja kliinistäkin (eli käytännön potilastyöhön liittyvää soveltavaa) materiaalia kokonaiskuvaksi. Viimeinen puuttuva palanen fysiologian ja anatomian opintopaletissa, eli ”Anatominen ruumiinavauskurssi” syventää makroskooppisen anatomian tietoja multimediamateriaalin ja ruumiinavausten kautta. Samalla opiskellaan lääketieteen suomea. Tämän jälkeen alkaakin jo ”Terve ja sairas ihminen” –ensiaskel kohti sairauksien ja niiden hoidon opiskelua. Kyseessä on melko tiivis patologian (eli tautiopin) ja kansanterveystieteen tehopaketti, johon teorian ohella liittyvät runsaat mikroskooppiharjoitukset, joiden avulla perustautiprosessit tulevat tutuksi kudosleikkeitä opiskelemalla. Kurssi jatkuu pitkälle kevääseen, jonka jälkeen on vuorossa niin sanotun prekliinisen vaiheen loppusilaus, ”Sairauksien ehkäisy ja hoito” –opintokokonaisuus. Se pitää sisällään farmakologiaa ja kansanterveystiedettä, muun muassa ennaltaehkäisevän kansanterveystyön opetusta. Saattavatpa opiskelijat sen myötä löytää itsensä vaikkapa kertomassa ehkäisystä maahanmuuttajille tai terveellisestä ruokavaliosta sotaveteraaneille.

Kun kaksi ensimmäistä opintovuotta on pakollisten opintojen osalta kokonaisuudessaan suoritettu, tarkastetaan opiskelijoiden suoritukset opintorekisteristä ja heille myönnetään lääketieteen kandidaatin (LK) arvonimi. Tätä ennen opiskelijat ovat lääketieteen ylioppilaista (lääket. yo).

3. vuosi
Kolmannen vuoden syksy on eräänlainen liukuva siirtyminen prekliinisestä vaiheesta kliiniseen. Syksyn alussa starttaa ”Kliinisen lääketieteen perusteet” –opintokokonaisuus eli tutummalta nimeltään propen kurssi. Kurssin aikana opetellaan potilaan tutkimista, harjoitellaan terveydenhuollon tietojärjestelmien käyttöä, suoritetaan ensimmäisen osa psykiatrian perusopetusta sekä harjoitellaan vuorovaikutustaitoja. Viimeksi mainittu opetus koostuu mm. harjoituksista, joissa näyttelijäntyön opiskelijat esittävät ”hankalia” potilaita, ja opiskelijat asettuvat lääkärin rooliin samalla kuin kurssikaverit seuraavat tilanteen kulkua. Lisäksi 3. vuoden syyslukukauteen sisältyy palkittu ”Skärgårdsmedicin och kultur” –kurssi, jossa tutustutaan lääketieteellisen ruotsin sanaston ja kieliopin lisäksi haastatteluin ja luennoin myös saariston elämään ja terveydenhuollon erityispiiirteisiin Turunmaan saariston pikkukunnissa. Syyslukukaudella suoritetaan myös laboratoriolääketieteen kurssi, joka perehdyttää laboratoriotutkimusten tilaamisen ja tulkinnan viidakkoon sekä kliinisen kemian perusteisiin.

Loppusyksyn kattaa ”Mikrobeilta puolustautuminen” –kokonaisuus, joka runsaiden harjoitustöiden, luentojen ja PBL-istuntojen kautta tutustuttaa ihmisen ja mikroskooppisten eliöiden joskus mutkikkaaseen yhteiseloon, ja selventää antibioottien runsaan valikoiman käyttömahdollisuuksia ja haasteita.

Kolmannen vuoden syksy on siinäkin mielessä vedenjakaja, että saadakseen jatkaa C6-lukukaudelle eli kolmannen vuoden kevätlukukauden opintoihin, on oltava suoritettuna paitsi prekliininen vaihe, myös edellä mainittu ”Kliinisen lääketieteen perusteet” –kokonaisuus.

Kolmannen vuoden kevät kuluu kliinisen lääketieteen aakkosia opetellen sisätautien pääkurssilla. Kurssi on jaettu luentoviikkoihin ja käytännön viikkoihin, jolloin opiskelijat ovat ryhmittäin sijoitettuna johonkin sisätautialan yksikköön tai vuodeosastolle. Sisätautikurssiin sisältyy runsaasti toiminnan seuraamista päivystyspoliklinikalla.

Kolmannen vuoden jälkeen suurin osa opiskelijoista suuntaa kesällä sisätautien amanuenssiksi tai terveyskeskusamanuenssiksi.

4. vuosi
Neljännen vuoden syksy opettaa operatiivisen lääketieteen perusteet. Kirurgian pääkurssin ohella työn alle tulevat traumatologian, anestesiologian ja tehohoidon sekä diagnostisen radiologian peruskurssit. Jokainen oppii intuboimaan, poistamaan luomia, tulkitsemaan tavallisimpia röntgenkuvia sekä käyttäytymään leikkausosatoilla pukeutumista ja operaatioissa avustamista myöten. Kirurgian opetukseen sisältyy päivystysharjoittelua, joka jakaantuu päivystysleikkausten seuraamisen sekä traumapolilla tai pehmykudoskirurgian päivystyksessä toiminnan seuraamiseen ja avustamiseen.

Kevät jakaantuu kolmen erikoisalan kesken: psykiatria, korva-, nenä- ja kurkkutaudit sekä neurologia. Psykiatrian pääkurssilla vietetään viikko kerrallaan aikaa erilaisissa alan yksiköissä aina nuorisopsykiatriasta vaikkapa päihdepsykiatriaan, laitoskuntoutukseen ja akuuttiin suljettuun osastoon. KNK koostuu tiiviistä poliklinikka-, osasto- ja ryhmäopetusjaksosta, jonka aikana päästään harjoittelemaan erilaisia toimenpiteitä korvien pohdistuksesta takarinoskopiaan, nenäpolyypin lassoamiseen ja poskiontelopunktioon. Neurologian kurssilla opiskelijat muun muassa ottavat vastaan poliklinikkapotilaita opettajan johdolla sekä perehtyvät päivystyksellisiin neurologisiin ongelmiin.

Neljännen vuoden jälkeen opiskelijat suuntaavat elämänsä ensimmäisiin työpaikkoihin lääkärin sijaisena. Suosituin ala turkulaisten kandien keskuudessa 4. vuoden jälkeen on suurella voittomarginaalilla psykiatria, jota seuraavat anestesiologia, sisätaudit ja kirurgia. Suorittaapa moni amanuenssuurejakin, jos hinku varsinaisiin töihin ei ole vielä herännyt.

5. vuosi
Viidennen vuoden alussa vuosikurssi jakaantuu kahtia: toinen puoli suuntaa C9-lukukaudella eli tutustumaan gynekologian, synnytysopin sekä IKA-blokin maailmaan. Toisen eli C10-puoliskon työllistävät lastentaudit ja silmätaudit. Joululomalle kurssit vaihtavat lukukausia.

C9-lukukaudesta leijonanosan vie jo mainittu naistentautien ja synnytysten opetus, jonka aikana sellaiset toimenpiteet kuin tavallisen alatiesynnytyksen hoito, PAPA-näytteen otto ja kierukanlaitto napataan hanskaan. Loppuosa lukukaudesta koostuu IKA-blokista eli allergologian, keuhkosairauksien, iho- ja sukupuolitautien perusopetuksesta. Blokki on mahdollista suorittaa joko tavalliseen tapaan Turun seudulla, tai intensiivikurssina Porissa, jonka etuna on yhteensä kahden ja puolen viikon ylimääräinen loma.

C10-lukukausi on työntäyteinen sekin. Lastentaudeilla kurssilaiset kiertävät viikottain vaihtuvissa yksiköissä lasten syöpätaudeista lastenpsykiatriaan ja lastenneurologiaan. Lapsipotilaiden tutkiminen ja hoitaminen ovat aivan oma maailmansa, johon osa ihastuu välittömästi, kun taas osa opiskelijoista kokee sen hyvinkin vaativaksi omaksuttavaksi. Silmätaudit on lyhyehkö, tiivis paketti kaikesta, mitä yleislääkärin tarvitsee kyseisestä erikoisalasta tietää. Erityistä painoa opetuksessa annetaan silmätautien päivystysongelmille.

Lisäksi koko vuosikurssi suorittaa 5. vuoden aikana kahden viikon mittaisen pakollisen terveyskeskusharjoittelun. Suurin osa 5. vuoden opiskelijoista suuntaakin kesätöihin terveyskeskukseen.

6. vuosi
Viimeinen opintovuosi tarjoaa jonkin verran uutta, mutta myös paljon kertausta. Vuosi jakaantuu lyhyempien kurssien lisäksi sisätautien ja kirurgian kesken; kummankin opetus on nyt 3. vuoden pääkursseja potilaskeskeisempää, teorian pääasiat on opetettu jo aiemmin. Myös kandien jo keräämä työkokemus tuo opetukseen oman lisämausteensa. Minisairaala on 6. vuoden erityinen sisätautien opetusmuoto. Mainitun kahden suuren erikoisalan lisäksi opiskellaan kuntoutusta, oikeuslääketiedettä, onkologiaa (eli syöpätauteja) sekä pohditaan LL-tutkinnon jälkeistä elämää ”Valmistuva lääkäri” –opintokokonaisuuden myötä. Viimeinen kevät on lopputenttien täyteinen, mutta loppuu suhteellisen aikaisin.