Seuran historiaa lyhyesti

lääkärikoulutuksen alku Turussa

1900-luvun alussa vallitsi lääkäripula. Lääkäreitä koulutettiin ainoastaan Helsingin yliopistossa, ja lääkäreistä kolmasosa harjoitti ammattiaan pääkaupungissa. Vuodesta 1889 aina vuoteen 1940 asti kliinisiä opintoja suorittamaan halajavan oli suoritettava ensin ns. medikofiilitutkinto, joka sisälsi äidinkielen, kemian, fysiikan, eläin- ja kasvitieteen opintoja kuulusteluineen. Medikofiilitutkinnon saattoi suorittaa vain Helsingin yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Tutkinnon ongelmana oli sen pitkä suoritusaika – kandidaatin arvonimen saavuttaminen keski noin kuusi vuotta. Helsingin Lääketieteellinen tiedekunta oli lisäksi ratketa liitoksistaan suurten opiskelijamäärien vuoksi, ja tilanne paheni 1914 naisten saatua oikeuden harjoittaa lääkärin ammattia, mikä osaltaan nosti opiskelijamääriä. Alkututkinnon pituuden ja klinikkaruuhkan vuoksi opinnot kestivät kokonaisuudessaan noin 10-12 vuotta. Toisaalta katsottiin valmistuvan liian vähän lääkäreitä. Vuoden 1918 tapahtumat pahensivat lääkäripulaa entisestään, kun armeija yhtäkkiä vaati lääkäriresursseja ennennäkemättömällä tavalla.

Ajatus lääketieteen opettamisesta Turussa oli virinnyt jo 1910-luvulla lääkäriseura Duodecimissa. Varsinaista pontta hanke sai 1918, kun Senaatin Sisäasiaintoimikunta kehotti lääkintöhallitusta pyytämään Helsingin yliopistolta ehdotusta tilanteen korjaamiseksi. Pitkän suunnitteluvaiheen ja rahoitusneuvottelujen vuoksi Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta perustettiin kuitenkin vasta 8.6.1943. Päätettiin, että Turun tiedekunta järjestäisi aluksi kolmen lukukauden opinnot ja myöhemmässä vaiheessa kaikki kliiniset lukukaudet.

Opetus Turussa alkoi elokuussa 1943, opiskelijoita oli yhdeksän. Turussa oli tuolloin valmiina vain neljä klinikkaa, joten suuri osa klinikkaopetuksesta tapahtui edelleen Helsingissä. Turkuun ei tunkua ollut, sillä yleinen käsitys opiskelijoiden keskuudessa oli, että Turkuun joudutaan ja Helsinkiin päästään, vaikka toisaalta Turkua pidettiin potilaskontaktien ja amanuenssin työnkuvan perusteella jopa Helsinkiä parempana klinikkaopiskelupaikkana.

Turkuun siirtyneet kandidaatit olivat Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan kuuluvan Lääketieteenkandidaattiseuran jäseniä aina vuoteen 1946 asti. Lääketieteenkandidaattiseuran Turun alaosaston perustava kokous pidettiin 25.2.1946. Tämän katsotaan olevan Turun Lääketieteenkandidaattiseuran syntyhetki. Perustamiskokouksessa oli läsnä 18 lääketieteen kandidaattia. Toiminta alaosastona ei ollut aina sopuisaa, kiistoja oli mm. jäsenmaksuista ja Turun kandidaattien oikeuksista. Niin alaosaston vuosikokous 14.2.1949 päätti perustaa oman, erillisen yhdistyksen ajamaan etujaan. Köyhä nuori seura sai avustusta Turunmaan Duodecim-seuran jäseniltä. Näin rekisteröitiin Turun Lääketieteenkandidaattiseura ry.

TLKS:n varhaisvaiheita

Koulutus Turussa laajeni ja vuodesta 1954 alkaen kaikki lääkäriopintoihin liittyvät kurssit oli mahdollista suorittaa Turussa. Ensimmäinen koko prekliinisen vaiheen Turussa suorittanut kurssi valmistui 1957, ja tästä alkoi tiedekunnan täyttyminen kokonaan Turussa kasvatetuilla medisiinareilla. Noin kolme neljäsosaa opiskelijoista oli siihen aikaa miehiä.
Kandiseura eli varallisuutensa kannalta pahaa pula-aikaa vuodet 1946-1949. Tilannetta helpotti päätös, jonka mukaan jokainen jäsen maksaisi valmistumisensa jälkeen seuralle 1000 silloista markkaa vuodessa viiden vuoden ajan. Vain kolme jäsentä kieltäytyi tästä velvoitteesta.
Vaikka eroa Helsingin kandiseurasta oli edeltänyt skismaa, oli 50-luku sopuisan ja antoisen yhteistyön aikaa. Välit olivat läheiset ja vierailut puolin ja toisin tiheitä. Yhteistyötä ylläpiti vuosittain yhdysmies. Tämä yhteistyö jatkuu edelleen ja on nuorempien tiedekuntien synnyttyä laajentunut myös niiden kandidaattiseuroihin ulottavaksi. Lisäksi useita muitakin järjestöjä on liittynyt yhteistyöpiiriimme. Näitä on esitelty tarkemmin muualla sivustolla.

Ensimmäinen tiedotuslehti

1962 seura julkaisi ensimmäisen lehtensä: wapun alla ilmestyi kurssipamfletti Acta Anales Prostatae. Sisältö keskittyi vastakkaiseen sukupuoleen ja juomakulttuuriin. Samana vuonna innostuttiin julkaisemaan omaa medisiinarilehteä. Näin syntyi ensimmäinen oma tiedotuslehti, Kollega. Turun Päivälehden arvostelussa lehteä luonnehdittiin hätkähdyttäväksi ja sekamelskaiseksi. Kollega sisälsi paitsi kevyempää asiaa, myös opintopoliittista keskustelua ja muuta ajankohtaista.

Nykyisen tiedotuslehden, Boosterin, historian alku on hieman hämärän peitossa; ensimmäiset arkistoidut lehdet ovat vuodelta 1966. Lehti ilmestyi Kollegan rinnalla toimien pääosin tiedotuslehtenä Kollegan julkaistessa syväluotaavampia artikkeleita. Booster oli jo alusta asti värikkäämpi ja poleemisempi, ja 60-70 -lukujen taitteessa väännettiin peistä politiikasta. Hullu tuseeraaja koki ensiesiintymisensä näihin aikoihin, ja hupisisällön määrä lisääntyi kaiken kaikkiaan.
Uusille opiskelijoille jaettava Info-Booster näki ensikerran päivänvalon 1979 ja sisälsi melkolailla samanlaisen tietopaketin kuin 2000-luvun jälkeläisensäkin.
1980-luvulla lehteä luonnehti runsas erikoisnumeroiden määrä. Vappu ja muut kissanristiäiset saivat kukin oman numeronsa. Lehden tyyli on tällöin sangen railakas, muistissa on muun muassa päätoimittajan pääkirjoituksen lisäksi kynäilemä alapääkirjoitus. Mahtaneeko myöhemmin syntyneen Härdellin henki olla syntynyt näinä villeinä vuosina…

Lehti modernistui 1990-luvulla. Taitto siirtyi pikkuhiljaa leikkaa-liimaa-menetelmästä modernin kuva- ja tekstinkäsittelyn piiriin. Sisältö ei paljoakaan muuttunut – Booster oli edelleen tapa näkyä ja vaikuttaa. Suurimmat ulkoasulliset muutokset tehtiin vasta 2000-luvun alussa. 1/2000 julkaistiin ensimmäinen Härdelli. Lehden painosmäärä on nykyään noin 1000, ja lehti on voimissaan. Vakiokirjoittajien joukko ei ole massiivinen, mutta sitäkin innostuneempi. Satunnaiskirjoittajien pooli on merkittävä ja pitää huolen siitä, että mahdollisia ohuempia numeroita seuraa aina tömäkämpi pläjäys medisiinariasiaa.

Ritva tulee taloon

1964 seuran vahvuus oli noin 600 opiskelijaa ja kävi ilmeiseksi, että tarvittiin toimistonhoitaja. Seuran saaman vihjeen mukaan eräs Ritva voisi olla sangen sopiva tehtävään, ja haastattelun jälkeen hänet valittiin tehtävään. Ritva aloitti työt jo seuraavana päivänä. Aluksi työ oli osa-aikaista yhdeksästä yhteen. Pian Ritva otti vastaan myös hammaslääketieteen opiskelijoiden osa-aikaisen toimistonhoitajan pestin, ja vähän ajan kuluttua nämä toimet yhdistettiin yhdeksi kokopäivätoimeksi. Dentistit siirtyivät myöhemmin omaan toimistoonsa ja palkkasivat oman toimistonhoitajan. Ritvan kokopäivätyön hyödyllisyys oli tässä vaiheessa havaittu.

Seuran toimisto muutti useita kertoja edestakaisin, ja nykyiseen paikkaan Medisiinan katutasoon, palattiin 1990-luvun alussa. Aluksi käytössä oli vain yksi huone, sittemmin määrä on lisääntynyt nykyiseen kolmeen. Työtehtävät laajenivat kandiseuran kehitellessä uusia toimintoja.
Ritva jäi eläkkeelle vuonna 2009 työskenneltyään kandiseuran hyväksi kunnioitettavat 45 vuotta. Viimeiset työkuukaudet kuluivat seuraaja kouluttaessa.

Ritvan ansiokasta työtä jatkoi 2009 jämäkästi Ritvan seuraaja, Tanja. Tanjan rautaisessa otteessa seura taittoi 2010-luvulle Tanjan hoitaessa myös kirjanpidon. Pätevälle ja tehokkaalle työntekijälle on aina ottajansa, ja niinpä Tanja lähtikin uusiin haasteisiin vuoden 2016 lopulla. Vuodesta 2017 toimistossa on ahkerana häärinyt aina niin aurinkoinen Pirjo, joka jatkaa tärkeää tehtävää seuran toimistonhoitajana ja seuran epävirallisena äitinä.

Kandit menevät lakkoon

Vuoden 1998 lopulla kandiseuraan kantautui tietoja siitä, että Tyks suunnitteli amanuenssien työnkuvan, työajan ja palkkauksen täysremonttia. 26.2.1999 saatiin tieto, että puolipäiväisten amanuenssien työtunteja oli päätetty lisätä ja palkka puolittaa. Päätös tehtiin vieläpä takautuvasti. Päätöksiä tehtäessä ei oltu kuultu kandiseuraa tai tiedekuntaa. Seura pyrki pikaisiin neuvotteluihin Tyksin johdon kanssa laihoin tuloksia.
Seura päätyi melko aggressiiviseen ratkaisuun: julkaistiin lehdistötiedote ja valtaisa mediamylläkkä potilasturvallisuudesta ja kandien oikeuksista käynnistyi. Asia ei tästä huolimatta edennyt, joten 15.3.1999 huomattava joukko seuralaisia suoritti ulosmarssin Tyksistä. Media oli paikalla näkyvästi.
Median painostus teki tehtävänsä, ja Tyks kutsui seuran pikaisiin neuvotteluihin, joiden lopputuloksena palkka ja muut työehdot pidettiin entisellään ja perustettiin työryhmä valmistelemaan uudistuksia amanuenssin työnkuvan kehittämiseksi. Kaikkia tyydyttävästä ratkaisusta tehtiin yhteinen julkilausuma ja kandit palasivat työhön. Lakko kesti kaikenkaikkiaan kuukauden.

Speksi starttaa

TLKS Speksi on verraten nuori. Ensimmäinen nykylaajuudessa esitetty musiikki-ilottelu pystytettiin vuonna 2001. Aiemmin oli kyllä toiminut Speksikerho-niminen Kulttuuritoimikunnan alainen jaosto, joka teki lyhyitä näytelmiä seuran juhliin. Kerhon viimeinen esitys oli pikkujouluissa 1998.
LKS:n Speksin vastuuhenkilöitä konsultoitiin käytännön järjestelyistä vuonna 2000, ja kandiseuran riveistä löytyi sopivan innokas ydinporukka projektia pystyttämään. Johtorymä valitsi pian nimekseen Sähköjohto. (Lähes) kaikki tehtiin alusta alkaen itse käsikirjoitusta myöten. Esiintymispaikkana ensi-speksille oli Palatsi, koska prameampiin paikkoihin ei vielä ollut varaa. Jo tuolloin haluttiin Speksistä todellista teatteria eikä vain puolivillaista koulunäytelmää. Ensimmäistä speksiä esitettiin kolmesti. Konsepti oli vielä tuntematon, katsomo suuri ja katsojat sekä tukijat epävarmoja. Myös kiertue oli vielä pieni – käytiin vain Helsingissä ja Tampereella. Jo ensi-speksi järjesti itselleen hautajaiset näytäntökauden loputtua. Siis jo ensimmäisenä toimintavuonna luotiin lähes kaikki speksielämän perusperinteet. Nykyisin perinteet ovat vakiintuneet, liput kysyttyjä ja sponsoritkin vakuuttuneita. Speksi on jokavuotinen ison osan seuralaisista kokoava mielentila, jossa moni pysyy mukana fetuksesta aina valmistuvan kurssin jäseneksi asti.

Päälähde: TLKS 1946-2006 -juhlajulkaisu